Tästä alkoi oma talviretkeily teltan kanssa (ja vielä jatkuu).
Alkuviikko oli aika mielenkiintoinen, kun täällä etelässäkin oli pakkasta ihan mukavia lukemia, olivat -20…-30oC. Mikkelin seudulla oli vielä muutamia asteita lisää. Mitenhän sitä pärjää tuollaisissa oloissa viikonlopun? Taisi siinä osa porukasta perua lähdön.
Perjantai-iltana saavuttiin Nopolan tilan pihaan. Vaeltajia tuli eri suunnista, joten yöpyminen oli sovittu kyseisen tilan rantaan. Kolme Ovtsilaistakin oli tullut mukaan, joka osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Ilma oli lauhtunut melkoisesti ja taidettiin olla jo lähellä nollaa.
Lauantai-aamu valkeni lauhana ja pilvisenä. Jään pinnalle oli satanut viikolla reilusti uutta lunta, joten valkeutta riitti. Alkumatkasta ihmettelin kesämökkien vähyyttä, mutta löytyihän selitys päivän mittaan: Osa alueesta on rauhoitettua. Sokkeloisena alueena Saimaassa yhdistyvät pikkujärvien ja ison järven hyvät puolet. Lahtia, niemiä ja sokkeloita riittää, samoin kiviä, saaria ja kallioita. Kun järvi näyttää päättyvän, avautuu niemen takaa taas uusi selkä.
Iltapäivällä sää jatkoi lämpenemistä. Hiki virtasi ja esimerkiksi Raimo ja Kalevi käyttivät 9 litraa vettä päivän aikana. Useilla hiihtäjillä , erityisesti puusuksilla kulkeneella Kalevilla, alkoi olla samanlaisia taukoharrastuksia, nimittäin jään raaputtamista suksen pohjista.
Illaksi saavuttiin kivaan saareen, jossa oli myös nuotiopaikka. Tosin paikalla ei ollut polttopuita, joten iltanuotio jäi tekemättä. Illalla sää kirkastui joksikin aikaa ja tähtitaivas oli upea. Tuollaista taivasta ei Helsingissä näe.
Sunnuntaina oli taas pilvistä ja alkoi tuulla. Onneksi sade tuli vasta maanantaiksi. Matka sujui samaa tahtia takaisinpäin, kunnes Nopolan tila tuli näkyviin. Osalle tuli valtava kiire kohti maalia.
Juha Kelkka
Tunturilatu
