Kolbman paljakkavaellus Finnmarkissa päättyi maanantaina Stabbursdalenin luontokeskukselle. Neljän osallistujan voimin käveltiin raskaiden rinkkojen kanssa noin 140 km ja päiväretkiä 40 km siihen päälle 15 päivässä ilman kiirettä. Neljässä paikassa viivyttiin kaksi yötä peräkkäin.
Kovan hyttyskesän vuoksi päätimme ottaa lähtöpaikan 13 kilometrin päähän kylästä Kautokeino-tien varteen, josta lähti polku kohti Iesjärveä. Sinne päästiin täpötäyteen ahdetulla farmaritaksilla.
Harjuksia, taimenta ja rautua löytyi järvistä runsaasti, muutama haukikin sattui kohdalle. 40-50 cm harjuksia tuntui tulevan liiankin helposti ja vaikka ne olivat maukkaita, niin punalihaiset kalat olivat selvästi halutumpia saaliita. Käytännössä koko reissun ajan riitti kalaa niin paljon syötäväksi kuin jaksoi, vaikka jättikaloja ei osunutkaan kohdalle.
Hiekkaiselta järvien täplimmältä tasangolta lukuisten harjusten ja mäkäräisten parista jatkettiin sitten kohti horisontissa kohoavia Stabbursdalenin tuntureita.
Loppua kohden tehtiin pidempikin päivä 24 kilometrin päivämatkalla, koska rinkat olivat jo kevyempiä. Horisontissa kimmelsivät Seilandin ja Oksfjordin jäätiköt 60 ja 90 kilometrin etäisyyksillä. Lopuksi tultiin polkua alas Stabbursdalenin laaksoon, jossa on maailman pohjoisin mäntymetsä. Yllättäen itikoita ei näkynyt siellä juuri lainkaan.
Matka jatkui kansallispuiston luontokeskukseen ja sen vieressä sijaitsevaan Stabbursdalen Lodge -mökkikylään, jossa päästiin nauttimaan saunasta ja mökkiin nukkumaan. Seuraavana aamuna Eskelisen Nordkappin bussi toi meidät takaisin Suomeen.
Tunturilatu
