Yhdeksän innokasta vaeltajaa kokoontui lauantai-iltana Giellajohkan hyvin varusteltuun Ahku-huvilaan tavoitteenaan viettää seuraava viikko Muotkatuntureiden alueella.
Risto oli järjestellyt varauksia ja suunnitellut reittiä ennakolta ja yhdessä tarkasteltiin reittisuunnitelmaa vielä ennen lähtöä. Suunnitelmamme oli retkeillä Muotkatunturien pohjoisosissa.
Meitä oli seitsemän tsietsalaista ja kaksi muualta Suomesta tullutta, kaikki jo kokeneita retkeilijöitä. Muutama meistä oli aiemmin vaeltanut täälläkin. Merkittyjä reittejä ei ollut, vanha postipolku tosin kulki alueen halki.
Ennakkoon oli luvattu osin sateista ja koleahkoa säätä, mutta lopulta vain ensimmäisenä vaelluspäivänä satoi, muina päivinä oli pääosin poutaa.
Sade kuitenkin kasteli teltat, makuupusseja ja kenkiä. Vasta kolmantena yönä Stuorräytsin autiotuvan liiterissä ja tuvassa saimme kaikki varusteet kuiviksi. Siellä tapasimme myös muita kulkijoita, reippaita nuoria naisia ja miehiä. Muutoin saimme kulkea ilman seuraa paria yksittäistä kohtaamista lukuunottamatta.
Vaelluksen välipäivä, jolloin retkeilimme kukin halumme mukaan, monet läheisen Avzegasoaivin 545m huiputtaen, tarjosi upeita ruskamaisemia ja kesäisen lämmintä auringonpaistetta.
Kilometrejä kuuden yön vaelluksellamme kertyi noin kahdeksankymmentä, joten päivämatkat olivat hyvin kohtuullisia ja aikaa jäi iltaisin joskus liikaakin. Parina yönä lämpötila laski pakkaselle, teltta oli aamulla kuurassa eikä iltaisin tarennut kovin pitkään nuotion ääressäkään istuskella. Maire kuitenkaan ei tarvinnut kaikkina öinä telttaakaan vaan yöpyi tarpin alla tunturikoivun tai tuvan seinän suojassa. Eikä valitellut kylmää?!
Yhteis- ja väliin yksinlaulustakin saimme nauttia nuotioiltoina, "Lapin äidin kehtolaulu" taisi olla suosikki!
Reittimme kulki suunnitellusti Garegasgeazajärven rannan kautta, sitten suunnitelmasta poiketen jäimme upealla telttapaikalle jokitörmälle yöpymään ja osa meistä huiputti läheisen Rassejohcohkka-tunturin.
Paluumatkalla yövyimme kauniissa jokilaaksossa Geatkebassin 520m ja Gaskokielaksen 483m välissä. Osa kävi vielä iltalenkillä Geatkebassin huipulla, jossa kohtasimme yhden harvoista muista kulkijoista, pitkätukkaisen ystävällisen nuorukaisen.
Viimeisen yön leiripaikka oli Sarajoen pohjoispuolella neljän tunnin taivalluksen päässä Kaamasmukan pihapiirissä olevista autoistamme. Kaamasmukassa ei enää ollut majoitustoimintaa, mutta isäntä kyseli lähtiessämme olimmeko nähneet karhuja, joita tunturissa liikkui; ja muistuipa mieleen tuoreet jätökset parikymmentä metriä teltoistamme samana aamuna.
Muotka tarkoittaa sanakirjan mukaan taivalta, kannasta, matkaa. Muotkatunturien erämaa-alue sijaitsee Utsjoen ja Inarin kunnissa, on 1570 neliökilometrin laajuinen ja perustettu v 1991. Maasto on kumpuilevaa helppokulkuista tunturipaljakkaa tai jokien lähellä tunturikoivikkoa, välillä aapasoita. Luontoon.fi sivusto mainostaa aluetta erämaista erämaisimpana, siellä on vain muutama autiotupa, joista meidän reitillämme oli vain yksi, eikä virallisia tulipaikkoja tai laavuja.
Moni tapaamistamme kulkijoista suuntasi pienille lammille kalastamaan. Muutama ryhmäläisistämmekin alkoi jo suunnitella uutta reissua alueelle kalastusvälineiden kera.
Giellajohkan nuoret yrittäjät vastasivat joustavasti toiveisiimme rantasaunasta ja tarjosivat maistuvat ateriat ja aamiaiset. Kiitos heille ja kaikille mukana olleille, jokainen vaikutti panoksellaan vaelluksen onnistumiseen!
marjatta
P.S. Kun katsot karusellin kuvia alla, klikkaa kuva auki ja selaa sitten alla olevilla nuolilla!
Tunturilatu
