Pitkä ajomatka Hämeen sydämestä Susi-Kiisalle pakotti meidät yöpymään Rovaniemen eteläpuolella Tervahovissa. Paikka oli aivan ihana, vaikka olikin valtatien varressa. Neljän hengen huoneisto oli tosi siisti ja kauniisti sisustettu. Aamupalakin kuului majoituksen hintaan ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Hintakin oli sopivasti vain 31,50€yö/henkilö.
Yli tuhannen kilometrin matka Susi-Kiisan parkkipaikalle kesti meiltä siis toista vuorokautta. Olimme hyvissä ajoin perille. Emme olisi ensikertalaisina varmaan löytäneet perille, mutta onneksi kuski tiesi mihin pysähtyä. Vaatteet vaihdettuamme järjestelimme kantamukset jokaiselle sopiviksi. Onneksi edellisen kerhoviikon porukat olivat jättäneet kottikärryt parkkiselle. Se helpotti ruokatavaroiden kuljettamista. Reppu rinnalle, rinkka selkään ja kiipeämään kohti kämppää. Alun reipas nousu sai puhaltamaan ja oli pakko huilata muutama kerta hengityksen tasaantumiseksi.
Vajaan tunnin urakan jälkeen saavuimme kämpälle ja henki meinasi salpautua upean maiseman vuoksi. Kämppä oli sopivasti lämpöinen ja asetuimme nopeasti taloksi. Ilta vierähti sauna lämmityksessä ja tarinoidessa kokeneempien Susi-Kiisan kävijöiden kanssa.
Seuraava aamuna kävimme uudelleen parkkipaikalla hakemassa loput tavaramme. Aamupäivä kului siis reippaillessa. Pieniä huoltohommia tuli toisten tehtyä ja itse huolehdin lämmittämisestä ja lounaan valmistuksesta. lopun päivää kuljimme kämpän ympäristössä ihaillen maaston monimuotoisuutta ja kauneutta. Puolukoitakin löysimme puolisen litraa. Juuri sopivasti mehukeiton valmistamiseksi aamupuurojen sekaan.
Seuraavana päivänä valloitimme Nuvvuksen huipun. Hienoinen lumisade saatteli meidät ylös tunturin rinnettä. Voi että mitkä maisemat. Taas tunsin itseni pieneksi upeassa ympäristössä. Päivä vierähti reippaillessa, touhutessa kämpällä ja saunoessa. Unta ei tarvinnut kovin kauan odotella. On se kumma, miten hyvin nukkuu yönsä, kun on koko päivän ollut ulkona.
Joka päivä teimme pieniä retkiä kämpän ympäristöön ihaillen maaruskaa. Puissa ei juurikaan enää ollut lehti, joten ei siis ruskaakaan. Päivät kuluivat kuin siivillä tuossa upeassa tunturimaisemassa. Aurinkoisella kelillä näimme Norjan puolella olevat lumiset tunturit, mutta sumu ja sade peittivät ne verhoonsa. Tiesimme niiden kuitenkin olevan siellä. Tunturiin kaipaa aina uudelleen ja uudelleen. Hyvä seura, upeat maisemat , rauha ja hiljaisuus, mikä kämpällä vallitsi, sai loman tuntumaan taas kerran ylivertaiselta.
Torstaina sitten me likat lähdimme kiipeämään kohti Ailikaksen huippua. Matkaan meni vajaat kaksi tuntia kunnes olimme ylhäällä. Voi mitkä maisemat sieltäkin näkyi. Saatoimme jopa nähdä Kiisa-järven kun oikein pinnistelimme. Alastulo olikin sitten helppoa aina poroaidalle asti. Siitä "oikaisimme" Nyvvus joelle. Aika ryteikköä ja jyrkkää laskua tulimme varovasti alas. Joen yli päästäksemme meidän piti riisua kengät jalasta ja kahlata puoleen sääreen kylmässä vedessä. Kaikki sujui hyvin ja pian olimme takaisin kämpällä, missä odotti valmiiksi tehty lounas.
Perjantai kului tavaroita pakatessa ja siivoillessa. Saunakin lämmitettiin vielä hyvissä ajoin. Pitihän meidän joutua aamulla matkaan ajoissa. Herätys olisi kuudelta. Uutisista luimme, että viimeisenä yönä olisi mahdollisuus revontulien näkemiseen. Yhdeksän aikaan illalla taivas sitten aukeni tuliloistoonsa. Ihailimme Taivaan valkeita melkein tunnin ajan. Vielä yhden aikaan yöllä oli kauniit loimotukset taivaalla. Koskaan en ole moista loistoa nähnyt. Hyvä päätös upealle viikolle Susi-Kiisalla.
Lauantaiaamuna alaspäin tullessa iski haikeus. Joko tämä ihanuus loppuu. Tänne on pakko tulla uudelleen mahdollisimman pian. kiitos kaikille mukana olleille ystäville upeasta kokemuksesta.
Inka
Tunturilatu
