Kullan kimallusta Hammastunturilla
Ruskaretki oli nimensä veroinen, upean värikästä luontoa ihailtiin etenkin vaelluksen kolmena ensimmäisenä aurinkoisena päivänä. Ivalojoen ympärillä koivut ja muut puut hohtivat kullan keltaisina ja punavihreän eri sävyissä. Maaruska säväytti riekonmarjalla, mustikalla, muilla varvuilla ja erilaisilla heinillä. Kun päästiin varsinaisen Hammastunturin juurelle, sumuinen ja tihkusateinen sää oli kietonut maiseman niin, ettei huiputtaminen houkuttanut. Onneksi ehdittiin käydä pienempien tunturien huipulla maisemia ihailemassa.
Hammastunturin erämaa on laaja ja isompia kämppiä on oikeastaan vain Ivalojokivarressa, muualla kämpät ja kammit ovat pieniä ja kaukana toisistaan. Hyvällä säällä liikkuminen ja telttailu alueella on melko helppoa ja tunturialueiden maasto ihastuttavaa, mutta sateella pitäisi kamppeet saada kuiviksi. Ainakin vähän vanhemmalla kulkijalla lämpötalous ei tahdo riittää monen päivän yhtämittaiseen märkänä olemiseen.
Haastetta tällaiselle retkelle tuovat suuret korkeuserot etenkin jokivarressa, päivämatkat ja matkan kokonaispituus suhteessa käytettävään aikaan. Vaellusta järjestettäessä onkin jatkossa pyrittävä vielä tarkemmin miettimään retken vaatimustaso ja osattava säätää kulkunopeus ja päivämatkojen pituus ja lepopäivät mukaan lähtevän joukon mukaan. Niin voidaan vähentää rasitusvammojen riskiä ja antaa jokaiselle mahdollisuus viettää aikaa luonnossa omalla tavallaan nauttien.
Toivon, että Tunturiladun kerhot pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä. Eri kerhot voinevat jatkossa suunnitella erilaisia retkiä ja vaelluksia edellä mainittujen vaatimusten mukaan ja tarjota erilaisia reissuja vasta-alkajille, kokeneille hissun kissun luonnosta nauttivalle, reippaasta menosta tykkääville ja kovakuntoisille menijöille. Nyt kun kerhojen tapahtumat näkyvät kaikki samassa kohtaa TL:n sivuilla, olisi mistä valita. Seuraava kysymys on, miten tuodaan esiin tuo vaatimustaso!
Tunturilatu
