Kuutamokeikka Pallaksen tuntureilla 6-14.1.2023
Pikku hiljaaa, välillä pysähtyen, hengähtäen, eteni neljä tsietsalaista vaeltajaa Ketomellasta Tappurin autiotuvalle ja edelleen Sioskurun varaustuvalle. Ja välipäivän jälkeen takaisinkin. Yhteisikämme oli 290 vuotta eli kokemusta oli kertynyt. Autokyyti Ketomellaan oli järjestynyt ystävällisen Ekin avustuksella, joka oli kyydinnyt jo kaksi muutakin Tsietsan ryhmää samaan lähtöpaikkaan aiempina päivinä. Upea kuutamo oli Ekin ja Sirpan lisäksi ottanut meidät Susikyrössä vastaan ja toisenakin iltana täysikuu koristeli maisemaa. Viiden päivän vaelluksen aikana kuu kuitenkin kurkisteli harvoin. Tuuli sen sijaan hallitsi päiviämme pöllyttäen lumen kinoksiksi ja vaatien suojautumaan. Välipäivämme Sioskurussa vietimmekin kaivaen vettä joesta ja suurentaen avannon uima-, tai ainakin kastautumiskelpoiseksi tuntureilla hiihtelyyn sijaan. Ja kylmäkylpylä rakentui Tappuriinkin kolmelle talviuimarille! Kylläpä dopamiini virtasi piristäen mieltä ja ruumistakin. Paluu takaisi Ketomellaan muodostui vaativimmaksi päiväosuudeksi tuiskun peitettyä aiempien kulkijoiden jäljen, joka menomatkalla oli helpottanut etenemistä. Lauhtuva sää ja pieni tihku- ja räntäsade, saivat loppumatkasta jo suksien pohjat jäätämään. Aukoilla saimme uppuroida umpihangessa kantavaa jälkeä etsien eli haastettakin löytyi. Pimeä ehtikin ennen kuin saavuimme auton luo. Kaikki olivat kuitenkin hyvissä voimin. Viimeinen päivä Susikyröstä käsin Montellille nousten sitten palkitsikin viikon odotuksen maiseman värjäytyessä pastellisävyihin ja tuulen lähes tyynnyttyä. Illalla revontulet loimusivat vielä eri väreissään kruunaten reissumme! Kiitos Anitta, Sirkka- Liisa ja Kari!
Marjatta