Kavtsin Kerhoviikko ja ruskavaellus Susi-Kiisa 27.8.–3.9.2022
Tunturiladun 12 reipasta jäsentä Marita, Elina, Helvi, Katri, Eija, Helena, Eila, Anja, Juha, Ilkka, Reijo, Aino ja kahdeksanvuotias suomenlapinkoira Ella suuntasivat elokuun lopulla pohjoiseen Lappiin, Utsjoen kunnassa sijaitsevaan Tunturiladun kelokämppään Susi-Kiisaan.
Kun saavuimme Susi-Kiisalle, joka on Kiisa-järven rannalla, maisema oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Kiisa-järven toisella puolella olevan Nuvvuksen Skaidin vihreät värit heijastuivat järveen.
Seuraavana päivänä Marita, Elina, Helvi, Helena, Anja, Ilkka, Reijo ja Ella sekä lapinkoira lähtivät Juhan kanssa rinkka selässä Nuvvuksen ylätangoille. Vaellusryhmä kävi Gammoaivin ja Ailigaksen huipuilla. 84-vuotias Anja oli vaellusryhmän sankari.
Noin 25 v sitten osallistuin ensimmäistä kertaa Juhan vaellukselle Lapin tuntureille. Juha Kelkka on aivan mahtava persoona ja taitava suunnistaja Lapissa. Katri, Eija, Eila ja minä jäimme kämpälle.
Kämppäviikon aikana Katri, Eija ja Eila kulkivat autolla paikasta toiseen käyden myös Norjan puolella.
Itse tutustuin joka päivä kävellen paikallisiin saamelaisiin, heidän kulttuuriinsa ja Nuvvuksen / Utjoen kauniiseen ja mielenkiintoiseen ympäristöön:
- Kiisa-järven Nuvvuksen Skaidi (kahden jokilaakson välinen tunturiselänne),
- Tenon (pohjoissaameksi Deatnu) jokilaakso,
- Nuvvuksen jokilaakso,
- Dalvadas Nilijokilaakso,
- Ailigaksen (pyhää tai tietynmuotoista tunturia) huippu (620 m) ja radio-ja tv-linkkimastot ja
- Kaimioaivin huippu (619 m).
Kämpällä oli vanhan ajan tyyliin lukuisia piha-askareita kuten veden tuontia kämpälle ja saunalle, saunan lämmitystä, jne.
Lapin ruska oli vasta alkamassa, eli kasvillisuus oli keltaista. Lapissa kylmyys teki tuloaan ja mittari kävi välillä myös vähän pakkasen puolella. Kämpän sisällä lämpötila oli n. 10-15°C, mutta tarkenimme hyvin nukkua makupuuseissa. Kämppää ei siis tarvinnut lämmittää. Tihkusadetta oli jonkun verran. Maisemat olivat upeita varsinkin tunturien huipulta. Tällä kertaa en ollut niin onnekas, että olisin nähnyt revontulia.
Kun tuli aika lähteä kotia kohti, ryhmämme lähti Utsjoelta aamulla ja kotiin pääsin vasta seuraavan päivän iltapäivällä. Paluumatkaan sisältyi useita vaiheita, joihin sisältyi kävelyä, taksi- ja bussikyytejä sekä junalla matkustamista.
Karigasniemen K-marketin palvelu ja henkilökunta olivat aivan loistavia. Sieltä voi ostaa kaikki tarvittavat ruokatarvikkeet ja kämppäviikolla kannattaa valmistaa yhdessä yhteistä ruokaa, jotta säästetään kämpän kaasupulloa.
Toivottavasti lähdemme uudestaan Utsjoen kunnan seudulle, koska siellä on vielä paljon nähtävää. Toivomme, että saamelainen kulttuuri säilyy elinvoimaisena.
Teksti ja kuva: Aino Tahdonvuori
Tunturilatu
