1.-9.9.2017 KLASSIKKOVAELLUS UKK-PUISTOSSA
Keväällä 2017, kun tavanomainen vaelluskuumeeni alkoi jälleen kerran nostaa päätään, niin silmiini osui Kavtsin sivustolta tieto, että kerho tekee syksyllä retken Kullervo Kemppisen klassikkomaisemiin UKK-puistoon. Reittisuunnitelma vastasi unelmiani, nähdä ”vielä kerran” Ukselmapää, Paratiisikuru, Pirunportti sekä mahdollisesti myös käväistä Sokostilla, joten ilmoittauduin hetimiten mukaan matkaan. En toki ollut ensimmäistä kertaa Kavtsin reissulla, edellinen reissu tässä porukassa oli vaellus Hammastunturille, taisi olla vuosi 2002. Vanhasta porukasta mukana oli vielä yksi tuolta reissulta tuttukin, retken toinen vetäjä Juha Kelkka.
Starttasimme matkaan junalla Helsingistä perjantai-iltana 1.9.2017 kohti Rovaniemeä. Meitä reissuun lähtijöitä oli vain viisi, seitsemän piti olla, mutta sattui pari sairastapausta. Junassa porukka tuli tutuksi, ja hauska oli nähdä myös muita meitä vuosittaisia vaellukselle lähtijöitä, taas kerran samassa paikassa samaan aikaan, vuodesta toiseen.
Lauantai-aamu 2.9. valkeni Rovaniemellä sateisena ja sumuisena. Junassa hyttikaverikseni osui Kirsi Helsingistä, juttelimme ja tutustuimme. Kirsi oli lähdössä yksin vaeltamaan Saariselältä, mutta päätyikin sitten lähtemään Kiilopäältä kuten mekin, ja jaoimme taksin Kiilopäältä Aittajärvelle. Kirsi jatkoi sieltä matkaansa eteenpäin, me jäimme yöksi Aittajärven telttapaikalle ja teimme iltaretken Suomun kolttakentälle, pienessä tihkusateessa. Se jäikin sitten ainoaksi sateeksi tämän vaelluksen aikana. Retkemme toisen vetäjän, Arolan Markun kanssa olimmekin keskustelleet reissun mahdollisesta aurinkotakuusta. Sitä Markku ei myöntänyt, mutta ilmojen haltija päätti myöntää, ja meillä oli varmasti kesän 2017 aurinkoisin viikko.
Aittajärveltä jatkoimme seuraavana aamuna matkaa kohti Sarviojaa, suoritettuamme ensin virkistävän kahlauksen Suomujoen ylitse Aittajärven kahluuvaijeria tukenamme käyttäen. Meitä kannusti vastarannalla mukava kuopiolainen kolmen hengen vaellusryhmittymä, johon olimme tutustuneet jo Aittajärvellä. Yksi ryhmän jäsenistä totesi meitä katsoessaan, että meillä näkyy olevan kaikilla Savotan rinkka. Tästä sai ryhmämme nimen Team Savotta loppureissun ajaksi. Team Savotta kulki letkeästi, Maantiekurunojan tulipaikalla vietetyn lounastauon jälkeen kipusimme Kaarnepään rinnettä ylös ja loppuiltapäivästä saavuimme Sarviojalle.
Maanantai 4.9 oli minulle reissun kohokohta. Aamu oli upean aurinkoinen, kävelimme tuttua kiemurtelevaa polkua kohti Paratiisikurua ja siellä lounastimme. Paikka on unohtumaton, silti varmuuden vuoksi otin sieltä muistoksi aika monta valokuvaa. Pirunportista päästyämme tein lumipallon edellisen talven lumista ja laskeuduimme polkua kohti Muorravaarakkaa. Lämpötilat tämän reissun aikana olivat aamuisin sijainnille ja vuodenajalle tavanomaiset, kahdesta pakkasasteesta kolmeen plusasteeseen, mutta iltapäivällä oli hyvinkin lämmintä, parhaimmillaan + 20 astetta. Takki oli päivällä liikaa, muutamana iltana oli hyttysiäkin. Niistä tosin ei ollut suurta harmia, siitä piti tulivastaavamme Juha V. huolen, ilta- sekä aamunuotioineen.
Muorravaarakasta jatkoimme Luirolle, jossa oli uinti, ja saunomismahdollisuus. Tunnelma oli vilkas, kuten Luirolla aina, joten päätin säästää saunomisen Kiilopäälle, ja käydä vain uimassa. Keskiviikkoaamuna meillä olisi ollut mahdollisuus Sokostin huiputtamiseen, mutta päätimme jättää reissun väliin. Otimme aamun rennosti ja siirryimme kaikessa rauhassa Tuiskukuruun iltapäiväksi. Tuiskukurusta matkamme jatkui Suomunruoktuun, ja siellä kohtasimme uudelleen Kirsin. Suomunruoktussa oli vilkasta muutenkin, vielä klo 2.40 yöllä oli kämppään tullut lisää väkeä. Onneksi yövyimme rauhassa teltoilla.
Perjantai-aamuna 8.9. lähdimme sitten Suomunruoktusta reissun viimeiselle etapille, kohti Kiilopäältä. Perjantaina sää vaihtui pilviseksi aurinkoisten päivien jälkeen. Perillä Kiilopäällä sitten perinteiset vaelluksen päätöskuviot, saunoimme ja söimme hyvin. Lauantaina vielä ennen bussin lähtöä kohti Rovaniemeä ja iltajunaa Helsinkiin ehdimme käydä huiputtamassa Kiilopään.
Reissu oli mahtava, kiitokset siitä retken vetäjille, kaikille kanssaosallistujille ja muille ihmisille joita sain tavata matkan varrella. Tätä kelpaa taas muistella etelän niin kutsutusta talvesta nauttiessa. Ja samalla suunnitella seuraavaa ruskaretkeä.
Teksti Outi, Kuvat Juha Kelkka
Yläosan kuva Kaarnepäältä
Alaosan kuva Paratiisikuru
Kuva 1 Vanha Kolttakylä
Kuva 2 Aittajärven laavu
Kuva 3 Suomujoen kahlaamo Aittajärvellä
Kuvat 4-5 Kaarnepää
Kuva 6 Sarviojan autiotupa
Kuvat 7-11 Partiisikuru
Kuvat 12-13 Pirunportti
Kuva 14 Kohti Luiroa
Kuva 15 Hornetteja
Kuvat 16, 17 Luirojoen autiotupa aamusumussa, noin -2C
Kuva 18 Luiro
Kuva 19 Suomujoki
Kuva 20 Suomunruoktu
Kuva 21 Kohti Kiilopäätä
Kuva 22 Nattaset
Kuva 23, 24 Kiilopää