Kävely Sarmituntureilla 5-12.9. 2015
Tunturikerho Kvatsilla oli suunnitelma tehdä itäreunankävely osana kolmen valtakunnan rajapyykiltä - rajapyykille vaellusta. Mutta eri syistä kävely kutistui neljän hengen kävelyksi Sarmituntureilla. Joten me neljä nautimme kaikkien muidenkin edestä. Kuljimme ilman polkuja (tosin jotkut yrittivät niitäkin etsiä), yövyimme teltoissa ja teimme ruokaa keittimillä. Alkuaan tarkoituksena oli käyttää Susi-Talasta tukikohtana, mutta se olikin käytössä, joten kävimme siellä vain paluumatkalla saunassa ja Logi-keittoa syömässä; muuten olimme luonnossa.
Sarmitunturit ovat erämaa-alue muutama kymmenen kilometriä itään Ivalosta. Alue on pääosin metsäistä, mutta metsä ei ole niin kuin Etelä-Suomessa. Se on harvempaa ja hitaasti kasvaneita omalaatuisia puita (halattavia kuten Irma sanoi). Myös tuntureita ilman puita ja Lapin maisemia löytyi. Korkeilta paikoilta näkyi Norjan ja Venäjän puolelle ja etelään Saariselälle. Kaunista ja rauhoittavaa. Ylösnousuja ja alasmenoakin riittävästi. Kunnon kurukin (Pahakuru) eli rotko löytyy ja sinne pääsy vaatii kävelemistä. Sarmitunturi ei ollut alueen korkein, mutta sen laakea laki ja mahdollisuus joka suuntaan aukeavaan panoraama- näkymään oikeuttavat alueen nimeämisen sen mukaan.
Kesä oli ollut pohjoisessakin kylmä ja mustikat vielä osittain raakoja. Vettä ei ilmeisesti ollut satanut runsaasti, koska purojen ja jokien ylitys sujui hyvin. Minulla oli saappaat enkä joutunut niitä ylityksen vuoksi kertaakaan riisumaan. Kenkäihmiset sen sijaan joutuivat.
Emme kävelleet pitkiä päivämatkoja, mutta rinkkojen kera saimme maastossa tunteja kulumaan ja telttaa pystyttäessä tuntui, että kunnon päivä oli tehty. Useimpina päivinä kävelimme vielä iltapäivällä lenkin ilman rinkkoja. Muita ihmisiä emme nähneet kuin ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä.
Kaksi ensimmäistä päivää satoi. Maanantai-iltana kun tulimme Ahvenlammen tuvalle, teimme siitä kuivatussaunan: takkaan tuli ja kaikki tavarat kuivumaan. Yksi meistä jäi myös tuvalle nukkumaan, muut menivät telttoihinsa/ laavuunsa tihkusateeseen. Mutta kuiva makuupussi ja kuivat vaatteet tekivät yöstä nukuttavan; ilma oli syyskuuksi lämmintä. Ahvenlammen tupa on kahden hengen tupa, alun perin rajavartioston. Se on siirtynyt Metsähallitukselle ja sitä hoitaa paikallinen yhdistys. Rajavyöhyke on aivan vieressä ja aiemmin huoltopolku mökillekin koukkasi rajavyöhykkeen kautta. Rajavyöhykettä siirrettiin
pari vuotta sitten, mutta metsässä löytyy vielä vanhan vyöhykkeen merkkejä. Ehkä rajasta
johtuen alueen luonto on puhtaan ja vähänkulutetun oloista. Karhun jätöksiäkin löysimme.
Hirvistäkin näimme paljon jälkiä, mutta elävänä vasta paluumatkalla bussin edestä
juoksemassa.
Päätimme jäädä vielä toiseksikin yöksi Ahvenlammelle ja kuljimme lähimaastossa ilman
rinkkoja. Tuntui niin helpolta kulkemiselta. Sade oli lakannut ja ilma oli lämmin. Päivisin ilma
säilyi lämpimänä loppuun asti ja paluupäivänä Ivalossa oli yli 20 astetta. Taisi olla Suomen
lämpimin paikkakunta. Öisin oli kuitenkin viileää ja suuri yökosteus muistuttivat syyskuusta.
Tuula, laavun alla, näki useampana yönä revontulia.
Mukana oli:
Elina Hemminki (tämä kirjoitus), Juha Kelkka, Irma Tolonen, Tuula Karhunen.
Kiitoksia Juha retkemme vetämisestä.
Reitti Susi-Talas, Nilijärvet, Kampajärvi,Ahvenlammen autiotupa.
Päiväkäynti Santapäällä ja Seitapäällä.
Paluumatkalla yövyttiin Asentolammilla ja käytiin päiväretkellä Pahakurulla. Viimeinen yö ennen Talasta oli Hukkamoroston luoteispuolella olevalla nimettömällä lammella. Tällä kertaa päästiin käymään Sarmitunturilla kirkkaalla kelillä, taisi iltapäivällä olla 20C lämmintä.
Kuvat Juha Kelkka
Pääkuva Santapäältä Akanlauttapään ja Pahakurun suuntaan
Kuva 1 Talasjärvi aamusateessa
Kuva 2 Mänty
Kuva 3 Puro Kampajärven lähellä
Kuva 4 Akanlauttajoki
Kuva 5 Santapäältä Venäjän suuntaan
Kuva 6 Seitapäältä
Kuva 7 Ahvenlammen autiotupa
Kuva 8 Akanlauttajoki
Kuva 9 Asentolammet
Kuva 10 Nimetön lampi, viimeinen yöpaikka
Kuva 11 Nimetön lampi, viimeinen yöpaikka
Kuva 12 Sarmitunturi
Tunturilatu
